Kotikolo

Viime viikonloppuna siivotessa tuli mieleen, että aika vähän on tullut laiteltua kuvia kodista tänne. Eteisestä on yks postaus ja kylppärissä ja olkarissa ei oikeen oo mitään esiteltävää... Ainakaan mitään sopivia kuvia ei oo. Mutta tässä olis nyt sitten kuvia mun keittiöstä! :)



Jääkaapissa sesongin mukaan vaihtuva näyttely ihanista korteista, mitä oon saanu. :)

Siisti ja mukavan tilava keittiö vaikutti aikalailla kämpän valintaan. Ja en oo katunut. Keittiössä on tosi kiva puuhailla (ainakin silloin, kun siellä ei oo hirveetä tiskivuorta...) :D

Pääsiäisloman vietän Porvoossa, sitten taas takasin puuhastelemaan omaan kotiin ja ihastelemaan Heinolan kevättä. Koulussa on nyt aika paljon kaikkee kivaa ja jännää tulossa, SAKUstars-kulttuurikilpailut ja näyttö lähestyy.. Huiii. Näytön edistymistä ja muita koulujuttuja voi seurata mun näyttöblogissa, joka löytyy osoitteesta www.akopiskelee.blogspot.fi . Hyvää pääsiäistä kaikille! :) 

Musiikkia, lenkkeilyä, Sour Applea, Kill Billiä ja kevät.

Perjantaina oli Pleissillä (paikallinen nuorisotila) taas musaklubi-ilta. Ensimmäinen bändi oli mulle tuntematon, kun taas kaksi kolmesta bändistä oli entisestään tuttuja. Feral Hatea, eli yhden mun luokkalaisen bändiä, oltiin aikasemmin oltu jo Pleissillä kattomassa ja Imatralainen AnomiA oli tuttu Ilvesrockista, jota olin mukana järkkäämässä. Musiikkityyli oli tällä kertaa vähän raskas mun makuun, mutta hauska katella ja kuunnella kuitenkin kun pojat (ja Feral Haten bassoa soittava naissolisti) soittaa ja laulaa ihan täysiä.

Tässä kuva musta ja Henristä Feral Haten edelliseltä Pleissin keikalta joskus syksyllä (vai talveako se jo oli?). Hevitatskat /,,/ xd

Heh..

Ja tässä AnomiAn uusi musiikkivideo. Tollaset pelottavat naamat niillä oli keikallakin..

Joni ja Henri teki illan valot ja minä ja Kiia autettiin purkaamisessa. Hauskaa oli. En ikinä ois uskonut, että purkaminen on mun lempivaihe jonkun keikan tekemisessä, monen mielestähän se on tylsin vaihe.. Se on niin kivaa, kun ei enää tarvii jännätä ja stressata vaan voi vaan rauhassa kääriä pihoja ja pakkailla kamoja. :)

Seuraavana aamuna herättiin Henrin kanssa aika aikasin ja lähettiin lenkkeilemään ympäri Tommolaa. Ei se kauheen pitkä lenkki ollut, mutta sillä sai päivän aika hyvin käyntiin. :) Kello ei ollut edes kahtatoista kun oltiin jo käyty suihkussa ja syöty.

Illalla oli pienet paardit Riikan luona. Oli aika mukavaa. Muut lähti sitten Jyrään kattomaan Klamydiaa, me lähettiin Henrin kanssa kiltisti kotiin nukkumaan.

Sunnuntai meni Kill Billin parissa. Katottiin ykkönen ja kakkonen peräkkäin. Olin vähän skeptinen aluks.. En uskonut Henriä, kun se sanoi että ne on ihan tyttöjen leffoja. Luulin niitten olevan ihan älytöntä räiskintää, jonka pääosassa on joku vähäpukeinen nainen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Hyvä juoni, hyvännäköstä kuvaa, sairaan hyvä soundtrack! Yhdistelmä spagettiwesterniä, japanilaista samuraikulttuuria, animea ja splatteria toimi. Ja oli siinä herkkiskohtauksiakin. :') Jes!

Sunnuntaina käytiin vielä illalla kävelemässä Jyrängössä ja uskallettiin vähän jäällekkin! Ihan íhanaa kun päivät pitenee ja lämpenee. Heti tulee pirteempi olo, kun ei oo koko ajan ihan pimeetä. :)

Superkiva viikonloppu. Näitä lisää kiitos! :)

...Tässä postauksessa on ihan luvattoman paljon hymiöitä. Anteeksi, mutta hymyilyttää.

Hitusen liian rankka lauantai, 9.2.

Oho, olin kirjottanut tän jo aikasemmin, mutten koskaan muistanut julkaista. Helmikuusta ja talvilomasta kirjoitan sitten seuraavaksi jonkun koosteen, toivottavasti ihan pian! :) Mutta nyt, paljon höpinää, olkaa hyvät!

Blogin kuvauksessa sanon sählääväni paljon. Jos kuitenkin tämä sekoilu ei oo tullut ilmi aiemmista kirjotuksista tarpeeksi, niin nyt tässä se sitten ainakin tulee. Vähän nolottaa, mutta enemmänkin huvittaa. Yritän kertoa aika lyhyesti mun seikkailusta.

Olin suunnitellut siis käveleväni täältä Heinolasta Vierumäelle Talviriehaan. Tiesin, että matka on pitkä (noin 11-13 km), mutta Ilveslatua pitkin sinne pääsee aika kätevästi. Tapahtuma alkoi kymmeneltä ja oltiin sovittu Lauran kanssa, että nähdään siellä vähän ennen kymmentä. En tiennyt kauanko sinne tarkalleen kävelee, mutta ajattelin lähteä jo seitsemältä kävelemään, että varmasti ehtisin.

Lähtö:

Heräsin siis hyvissä ajoin, puoli kuudelta. Herääminen tuntui helpolta, kun olin niin innoissani retkestä. Matkaan lähdin jo ennen seitsemää, koska keskustasta piti käydä vielä nostamassa rahaa. Sitten lähdin kävelemään Ilveslatua kohti. Sinne päästyäni huomasin, että latu oli ihan täynnä lunta. Yritin kuitenkin hetken tarpoa menemään, mutta lunta oli yli nilkkojen ja lenkkarit kastuivat ikävästi heti.

Mitä opin tästä: Tarkista sää hyvissä ajoin tai ainakin käytä järkeäsi (edellisenä iltana Kiia ja Joni tuli mun luokse teelle aivan lumen peitossa. Olisi pitänyt tajuta, että illalla satanut lumi harvoin katoaa itsekseen yön aikana, varsinkaan metsäpoluilta..)

Varasuunnitelma:

Lähdin hiukan pettyneenä takaisin kotia kohti, tarkoituksena vaihtaa kuivat kengät ja katsoa netistä milloin menisi seuraava järkevä bussi.. Haavelin jo kerkeäväni ottaa pienet nokoset ennen lähtöä, kellohan oli vasta kahdeksan ja bussilla matka kestäisi vaivaisen vartin.. Noh, kun kerkesin kotiin, kello olikin jo viisi yli kahdeksan ja selvisi, että ainoa bussi ennen kymmentä oli mun pysäkillä juuri niinä hetkinä. APUA. Nappasin äkkiä iPadin mukaan reppuun (varavarasuunnitelmaa varten) ja juoksin pysäkille edelleen märissä kengissäni. Ilmeisesti myöhästyin, sillä mitään bussia ei kuulunut.

Mitä opin tästä: Tarkista bussiaikataulu ajoissa. Jos et ole tehnyt sitä, mene seisomaan pysäkille mieluummin kuin lähdet kävelemään kotiisi, joka sijaitsee kauempana.

Varasuunnitelman varasuunnitelma:

En vielä lannistunut vaan päätin jatkaa matkaani kävellen jotakin toista reittiä. Kaivoin iPadin repusta ja etsin eri sovelluksilla sopivaa reittiä Vierumäelle. En tiennyt tarkkasti pysäkin katuosoitetta, joten sijainniksi laitoin ympäripyöreästi Jyränkö. Virhe. Yritin hetken seurata reittiohjeita, mutta iPadi tuntui olevan yhtä hukassa kuin minäkin. Luovutin hetkeksi ja suunnistin Vierumäelle päin omaa olematonta suuntavaistoani käyttäen. Lopulta olin eksyksissä. Katsoin välillä iPadista neuvoja suunnasta, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä.. Lopulta palasin nöyränä Heinolan cittarille päin ja kävin kysäsemässä infopisteeltä apua. Heh :D No täti ei osannut auttaa vaikka kuinka mietti. Yhdessä arveltiin, että ei sinne kävellen taida päästä mitään muuta kautta järkevästi kuin Ilveslatua. Niinpä luovutin ja lähdin kotia kohti. Kiukutti niin paljon, että itketti melkein koko matka. Soitin Lauralle ja selitin tilanteen itku kurkussa.

Mitä opin tästä: Älä turhaan yritä suunnistaa pitkää matkaa minnekkään, minkä sijainnista et ole varma. Vaikka moottoritietä pitkin sinne hurauttaisikin hetkessä, älä oleta, että sinne voisi helposti ja kivuttomasti kävellä. Älä lähde patikoimaan pitkää matkaa minnekkään märässä ja kylmässä talvisäässä.

Kylähullu - sinne ja takaisin:

Olen aika kova suunnittelemaan kaiken etukäteen. Tätä reissua olin odottanut innolla ja olin jopa tehnyt tarkan aikataulun siitä, mitä kaikkea ja missä järjestyksessä aion käydä eri tunneilla ja jumpissa päästessäni Vierumäelle. Nyt kun tämä suunnitelma osoittautui tuhoon tuomituksi, pettymys oli suuri. Itkin kovaan ääneen tarpoessani lumihangessa kotiin. Ihmisillä oli varmaan hauska katella mun menoa. Mulla ei ollut yhtään hauskaa. Nyt myöhemmin se toki naurattaa. Noin pieni asia kuitenkin..

Kun pääsin kotiin, kello oli vähän vaille yksitoista. Nukuin pienet päikkärit, söin, vaihdoin kuivaa päälle ja sitten lähdin 12.15 bussilla lannistuneena kohti Vierumäkeä. Kerkesin vielä kolmeen jumppaan (rvp, body ja kahvakuula) ja se olikin ihan tarpeeksi koko aamun kävelyn jälkeen. Kello oli neljä kun vika jumppa loppui. Sitten käveltiin Lauran kanssa bussipysäkille katsomaan aikatauluja. Lauran bussi Lahteen meni ihan pian, mutta mun vasta 19.35.. Kolmen ja puolen tunnin bussin odottelu ei yleensä kuulostais kauheen mukavalta, mutta nyt, fyysisesti tosi rankan päivän jälkeen istuminen ja odottaminen tuntu ihan kivalta.

Viimein pääsin kotiin ja nukahdin heti suihkun jälkeen. Aamuyöstä heräilin mointa kertaan siihen, että lihaksia särki ihan pirusti. Seuraavana päivänä olikin sit ihan kuitti olo.

Mitä opin tästä: Älä ole liian kunnianhimokas (kunnianhimoinen siis xd). Opettele kestämään pettymyksiä. Liikuntajuttuja VOI jakaa myös eri päiville, kaikkea ei tarvitse tai kannata tehdä samana päivänä. Venyttele.

No olipahan seikkailu! :)