Helsinkipäivä
Melkein koko syyslomaviikko on menny vaan flunssassa sängyn pohjalla maatessa. Torstaina kuitenkin lähdettiin Saara-Maijan kanssa viettämään Helsinki-päivää. Iskä heitti meidät aamulla kaheksan jälkeen Mellunmäkeen ja sieltä oli tarkotus sitten metrolla jatkaa keskustaan. Mietittiin siinä, että mitähän kivaa sitä vois tehdä, kun kummallakaan ei liiemmin ole rahaa mihinkään shoppailumaratooneihin. Ratkaisu löytyi, kun ryhmä ekaluokkalaisia nousi samaan vaunuun. Salakuunneltiin hetki kahden tytön ja mummon keskustelua ja sen jälkeen päivän ohjelma tuntui selkeältä: seurattaisiin luokkaa jonnekkin päin Helsinkiä sirkukseen. Luokka jäi pois metrosta Kaisaniemessä, joten niin myös me hypättiin pois metrosta ja kylmän rauhallisesti alettiin varjostaa sitä ryhmää, että löydettäisiin sirkus. Kaisaniemen torilla näkyikin jo Sirkus Finlandian mainoksia. Lipunmyyntipisteellä kuitenkin huomattiin, että liput oli turhan hintavia ja käännyttiin pois. Höh.
Mentiin aamukahville Robert's Coffeeseen miettimään toimintasuunnitelmaa päivälle.
Kahvila oli Kinopalatsia vastapäätä, joten kahvittelun jälkeen oli aika tutustua sen hetkiseen elokuvatarjontaan. Siellä oli sellanen tarjous, että päivällä leffat oli vaan 6 tai 8 euroa. Ei osattu oikeen päättää, mitä olis kiva kattoa, joten jonotettiin vaan lipputiskille ja pyydettiin myyjää kertomaan sinä päivänä menevistä leffoista. Päädyttiin Take This Waltziin, draamaan, jonka pääosassa on Michelle Williams.
Hieno Kinopalatsin sali. Hyvä seura. Irttareita. Ihana leffa. Mikäs siinä! Ainakin mä tykkäsin tosi paljon leffasta. Saara-Maija ei oikeen osannut sanoa, koska ei kuulemma yleensä kato noin puhdasta draamaa. Mä nyt aina tykkään just tällasista höpsöistä, visuaalisesti hienoista rakkauselokuvista.
Leffan jälkeen käytiin nopeesti ostamassa mulle housut. Ja vähän kaikkea muutakin tarttu mukaan. Meidän Helsinkipäivä alkoi muistuttaa ihan tavallista shoppailu-kahvittelupäivää. Nyt äkkiä kulttuuria! Soitettiin Elviralle siinä toivossa, että saataisiin vinkkejä jostain kivoista näyttelyistä tai museoista. Ja mahdollisesti myös seuraa. Haettiin Elvira sitten Kampista metrolta ja käytiin jossain Elviran lempparipaikassa kahvilla. Sen jälkeen heittäydyttiin villeiksi ja lähettiin Kiasmaa kohti!
Kiasmassa oli vaan yks näyttely tällä kertaa menoillaan: Osmo Rauhalan Elämän kirja -näyttely. Luontoaiheisia öljyvärimaalauksia. Maalaukset ei herättänyt mussa mitään suurempia tunteita, mutta oli kiva käydä kattomassa. En varmaan ollu ikinä ennen ollu Kiasmassa. Rakennuksenakin se on aika vaikuttava. Pitää mennä joskus uudelleen, kun siellä ollaan saatu remppa valmiiks ja on useita näyttelyitä.