Metässä.

Käytiin Henrin kanssa metsäretkellä tässä yhtenä kauniina lauantaina. Olin aikaisemmin syksyllä löytänyt lenkkeillessäni mielenkiintoisen metsäpolun täältä Jyrängöstä. Opastekyltit kertoivat, että polku jatkuu usean kilometrin verran (tarkemmin 18km, selvisi myöhemmin googlettamalla) Vuolenkoskelle asti. Polkua pitkin pääsisi myös Vesijärven rannalla sijaitsevalle laavulle. Lenkilläni en kuitenkaan päässyt niin pitkälle, koska pelästyin narisevaa puuta ja kahta maastopyöräilijää. Tällä metsäretkellä oli nyt sitten tarkoitus selvittää, onko kyseinen laavu olemassa. Eväänä meillä oli mukana makkaraa ja vaahtokarkkeja, joten toivottiin hartaasti että löydettäisiin edes joku nuotiopaikka. Oma salainen toiveeni oli saada selville, miksi polulle on annettu niin naurettava nimi...

Matkaan!

Matka olikin vähän pidempi kuin oltiin ajateltu.. Lähipäivinä oli tuullut ja satanut niin paljon lunta, että polku oli aika huonosti näkyvissä ja jouduttiin kahlaamaan upottavassa lumessa. Kun laavukylttejä ei näkynyt, luulin jo, että koko laavua ei ollutkaan, että olisin vaan kuvitellut koko jutun tai muistanut väärin.. Mietittiin jo, että käännyttäisiin jo takasin päin. Oli kuitenkin niin kaunis luminen metsäja koko päivä aikaa, joten päätettiin jatkaa. Ja sitten Vesijärven ranta ja laavu jo näkykin, jee!

Nuotiota oli vähän vaikea saada syttymään, kun puut oli kosteita ja tuuli oli kova. Yritys oli kuitenkin kova! :)

Saatiin pikkunen hiilloskin aikaseks sitten lopulta, mut sit oli jo niin kylmä ja väsy, että päätettiin ettei jakseta alkaa grillaamaan kunnolla, vaan syötiin makkarat raakoina, mutta lämpiminä. Ja vaahtokarkithan on ihan hyviä suoraan pussistakin. ;) Kotimatka meni sitten aika reippaasti, kun yritettiin ehtiä ennen pimeää kotiin. Oikaisu ei ollut ehkä hirveen viisasta, koska oltiin hetken aikaa ihan hukassa suunnasta. Vähän jännitti, kun oltiin vieraassa metsässä pimeän laskeutuessa, mut sitten Jyrängön valot alko jo näkyä :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin :) Menkää ihmeessä mettään, se piristää! Talvinen metsä on näkemisen arvonen, todellakin.

Yritän tehdä myöhemmin jotain yhteenvetoa tammikuun meiningeistä, katotaan miten käy. Moikka siihen asti!